Takunniemen jalkakivi

​

Takunniemen jalkakivi on kolmella pienemmällä kivellä seisova siirtolohkare. Sen on löytänyt Anssi Ronkainen.

 

Siirtolohkareen on tuolle paikalle tuonut jääkausi, mutta aluskivien alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. On hyvin mahdollista, että kaikki aluskivet ovat jääneet paikalleen jääkauden aikana ja paljastuneet, kun pehmeämpi maa-aines on huuhtoutunut pois. Toisaalta on myös mahdollista, että yksi tai useampi aluskivistä on lisätty kiven alle jälkeenpäin. 

 

Kiven historiasta ei ole suullista perimätietoa, mutta kiven sijainti ja muoto viittaavat siihen, että se on ollut rituaalipaikka. Lohkare on lähellä kallioharjanteen korkeinta kohtaa, ja sen alla on reilu, aikuisen mentävä ryömintätila, minkä puolesta paikka on voinut palvella muinaista, laajasti tunnettua initiaatioriittiä. Siinä poika ryömii kiven alle ja jos kivi ei putoa hänen päälleen, hän tulee toiselta puolelta miehenä ja täysivaltaisena heimon jäsenenä, jolla on muun muassa oikeus osallistua metsästykseen ja hankkia puoliso.

 

Rituaalikäyttöön viittaavat myös lohkareen vierestä löytyneet kalkatuskivet. Ne ovat kuperia laattakiviä, jotka saa polkemalla kolisemaan. Kalkatuskiviä voi pitää luonnonkivinä, jotka ovat paikallaan sattumalta, mutta samankaltaisia kiviä on löytynyt useista vastaavista paikoista Heinävedeltä, joten pelkkä sattuma vaikuttaa hyvin epätödennäköiseltä. Varsinaista tutkimusta kalkatuskivistä ei ole vielä tehty, mutta Heinäveden Muinaisseura kerää aiheesta aineistoa.

 

Noin 50 metriä jalkakivestä lounaaseen on kalliojyrkänne. Se on mahdollinen peuranmetsästyspaikka, sillä pudotus reunalta laaksoon on yli viisi metriä. Suur-Saimaan aikaan eli 5700 vuotta sitten laakso on ollut veden peitossa.

 

Noin 30 metriä jalkakivestä itään on pienempi lohkare, jonka kupeessa on selvästi ollut tulipaikka. Sen ikää ei ole määritetty, joten merkit tulesta voivat olla yhtä lailla tuhansien kuin kymmenienkin vuosien takaa. (MK)